Mizuki

Nimi: Mizuki "Miki" Kyrinnia Kichinitonda 
Nimen tarkoitus: Kuun kaunis, seurallinen ja nokkela.

Ikä: 15

Malli: Pullip Prupate

"Syntymä"-/Tulopäivä: 7.12.2014

Kustomoinnit: SBH-S obitsu (white) + magneetit, Lutsin peruukki (johon leikattu suora otsatukka ja kiharrettu leteillä), ripset vaihdettu, pisamia lisätty ja Mollamanian PA-MO2 eyechipit

Luonne: Mizukin tunteet vaihtelevat. Uusien ihmisten lähellä hän on ujo kuin pikkukani, ja ystäviensä läheisyydessä rohkea ja itsepäinen. Mizukin tekee mitä vain tavoitteidensa eteen, sillä hän tietää pystyvänsä niihin menneisyytensä ansiosta.  Kyllä tytöstä huumoriakin löytyy, ja ehkä vähän liikaakin. Hän tekee aina jekkujaan, ja jotenkin kummasti kääntää ne aina jonkun toisen niskoille. Miki on myös lievästi sanottuna hölmö. Ei hölmö "sain-koulunumeroksi-4" vaan "hyppään-kaivoon-koska-tuokin-teki-niin"-tavalla. Mizuki on huono puhumaan tunteistaan ja kuuntelemaan toisia. Häneltä kyllä löytyy empatiakyky, muttei tiedä miten näyttäisi sen. Mizuki on kokenut parhaaksi pysyä poissa esimerkiksi masentuneiden luota, vaikka haluaisi auttaa heitä. Tytön voisi olettaa eläneen hemmotellun lapsuuden, mutta näin ei osittain ole.

Pitää: Jekkuilusta, karkeista (erityisesti kekseistä), ystävistä, hauskanpidosta, Tedi-nallestaan ja, vaikkei sitä myönnäkkään, pojista.

Ei pidä: Isästään, mököttäjistä, sisäilmasta, isästään, järjestetyistä tapaamisista poikien kanssa, ulkonäöstään ja isästään. Sanoinko jo isästään?

Menneisyys: Kirsikkapuiden kukintojen tippuessa maahan kauniina kevätiltana Osakan metsissä päästi tyttö ensimmäisen kiljaisunsa. Mizuki, kaunis pieni nirppanokka oli syntynyt matkalla sairaalaan. Pienen tytön elämä oli jo vauvasta asti hemmoteltua ja tyttö sai aina haluamansa. Tyttö hymyili jokaiselle vastaantulijalle kaduilla ja hyppelehti iloisena paikasta toiseen. Kaikki kuitenkin muuttui, kun tämä tyttö, Mizuki juhli 6-vuotis syntymäpäiviään. Lahja ei ollut mieluinen. Tai no, varsinainen lahja oli, muttei se mitä siitä seurasi. Vanhempien ero. Mizuki itki monta kuukautta isänsä perään, joka oli muuttanut pois, Suomeen. Mutta nuoren tytön äidin elämä oli surullisempaa. Hänen entinen miehensä oli elättänyt heitä vahvalla asemallaan salaseuran johtajana, mutta tämän muutettua Mizukille ja tämän äidille jäi vain talo. 6-vuotiaan tytön äiti oli vakavasti sairas, ja vietti joskus öitäkin sairaalassa. Niinä öinä Mizuki ei nukkunut, vaan tuijotti pienen kotinsa ullakon ikkunasta kuuta koko yön. Samalla tyttö muisteli isäänsä. Yhtenä yönä, Mizukin ollessa 7 ja valvoessaan ullakolla, tämä kuuli alakerrasta puhelimen. Mizuki juoksi alakertaan sydän kurkussa, sillä tiesi, että jotain kamalaa oli tapahtunut. Kerrankin Mizuki oli oikeassa, sillä niin olikin. Mizukin äiti... Oli kuollut äkilliseen sydänkohtaukseen. Tämän kuultuaan Mizuki itki, itki ja itki. Hän ei kestänyt elämäänsä, ja oli hetkittäin jopa itsetuhoinen. Tyttö päätyi kadulle, josta tämän kohmettuneena kylmästä löysivät poliisit. Poliisit ottivat yhteyttä Mizukin Suomessa asuvaan isään ja pakottivat tämän ottamaan tytön asumaan luokseen. Mizuki ei kuitenkaan ollut toivottu isänsä taloon Suomessa. Isä kohteli Mizukia kuin orjaa, ja niin Mizuki tottui raskaaseen työntekoon ja isänsä alaiseksi. Mutta Mizukin juhliessa 15-vuotis syntymäpäiviään yksin, hän rohkaisi itsensä ja meni pyytämään isältään kunnioitusta. Lahjaa, parempaa ruokaa, parempaa ELÄMÄÄ ja isää, joka välittää. Tähän ei kuitenkaan isä suostunut, ja Mizuki joutui taas pian kadulle. Tyttö ei tietenkään uskaltanut vastustaa isäänsä, salaseuran johtajaa jolla oli satoja käskyläisiä, muttei tyttö aikonut jäädä kotiinsa orjuutettavaksi. Mizuki asteli surullisena huoneeseensa ja pakkasi tärkeimmät tavaransa pussiin, haki varastosta pyörän ja haki äidiltään saaman Tedi-nallensa ja Japani-Suomi sanakirjan, laittoi ne pyörän koriin ja lähti ajamaan. "Minne luulet meneväsi, tyttö?!" huusi isä perään. Mizuki jarrutti terävästi ja kääntyi katsomaan parvekkeelta huutavaa isäänsä. "Kuule, sinä isäksi kutsuttu ilkeä mies. Minä otan lopputilin!" tyttö huusi ja uusi Mizuki oli syntynyt. Vahva, seikkailunhaluinen ja hauska Mizuki. Pyöräillessään kohti tuntemattomaa Mizuki jätti vanhan itsensä taakseen. Päivien puuskutuksen ja lakkaamattoman polkemisen jälkeen tyttö huomasi olevansa suurien pakettiautojen ympäröimänä. Tyttö hyppäsi yhteen kyytiin ja tunki itsensä laatikkoon, sillä luuli olevansa turvassa. Mutta ehei, laatikko oli nimittäin matkalla Nanoko-nimisen ihmisen luo alkutalvella. Mizuki löysi uuden kodin, ja on iloinen päästessään eroon isästään, tuosta ilkeästä salaseuran johtajasta. Mutta edelleen hän pelkää isänsä kostoa, ja näkee tästä painajaisia.

Theme: